Astronautit ovat astronautteja. Lentäjät ovat rohkeita. Laskuvarjojääkäreillä on hyvä näkö. Harvat fyysikot saavat Nobelin palkinnon.
Minulla on silmälasit. Olen kolmekymmentäyksivuotias. Olen reservin upseeri. Osaan juosta kovaa. Olen pessyt rekkoja, korjannut spektrometriä, ollut hautausmaalla töissä, opettanut.
Jos haluat todella tietää,
kiitän kaikesta ja YouTubesta.
Kosmonautti esittelee Kansainvälistä avaruusasemaa
ISS kiertää Maata 360 kilometrin korkeudella
Meri on musta ja rauhallinen, ei aaltoja
Sininen alus lipuu hiljaa.
___
Kemissä 27.9.2013
Matkaevästä
Yöni pimeydestä päivieni kirkkauteen
torstai 26. syyskuuta 2013
torstai 8. elokuuta 2013
Autiotuparuno
Minä uskon päivien vähyyteen
tavaran tarpeettomuuteen
tuohon tunturiin
tähän karttaan
näihin jalkoihin,
mitkä nousivat Iiton kylästä
kuljettivat Akkispahdan ohitse
kärsivät suon ylityksen aikana
ristiinnaulittiin
uneen haudattiin
nousivat kuolleista seuraavana aamuna
istuvat autiotuvan penkillä
ja sieltä tulevat kuljettamaan
rinkkaani ja minua.
Totisesti.
___
Kaskasjoki, 30.7.2013
sunnuntai 26. toukokuuta 2013
Olet lehti!
Eivätkö kesän lehdet
ole vasta maistaneet tuulta?
sitä mikä syksyllä tarttuu niihin kokonaan.
Kesäpuvussaan puu tanssii.
Olet lehti, joka laulaa
millaista on pudota
syksyn väreissä
vapaana!>
sunnuntai 10. maaliskuuta 2013
Enkeleitä
Luokseni lipui joukko enkeleitä.
He tulivat kaljakasseineen.
Olemme kulkeneet luoksesi
läpi tuhannen Siwan erämaan.
Siellä ihmiset kantavat painavia kasseja,
jotkut elävät kuolemaa.
Eräs heistä nosti pullon mustetta
huulilleen
nosti ja joi.
Katso läpi ihminen!
Katso läpi ja näet, vaivatta
Pelkäsin valkoisen tahraantuvan.
Niin, niin! Muste ei tartu.
Ei ole tarttumista, ei tarttuvaa.
On vain... läpikuultavaa.
Musta on muistaa, valkoinen unohtaa.
He kerskuivat löytäneensä totuuden.
Minä pelkäsin heidän läpikuultavia sielujaan.
tiistai 9. lokakuuta 2012
Kehuttiin Kemiä
Tuhansien pelkojeni kaatopaikka! Pohjattoman yksinäisyyteni loppusijoituspaikka!
Pysähtyneisyyteni hauta! Tervehdin sinua!
Pelkoni ajoin autioille kaduillesi. Ne jäätyvät kuoliaaksi pakkasessa.
Yksinäisyyteni pakotin katsomaan ankeutesi kasvoja. Lyhyt silmäys tappoi sen.
Pysähtyneisyyteni houkuttelin uimaan Selkäsaareen. Se hukkui puolimatkaan.
Olen vapaa tulemaan, vapaa lähtemään
Sinä Suuri Välinpitämättömyys!
rykelmä valoja Perämeren rannalla!
Imet sisääsi harmauden,
piilotat tyytymättömyyden,
kätket onnettomuuden ja huonon uskoni.
Sinä unohtajista suurin!
Kemi, tervehdin sinua!
perjantai 7. syyskuuta 2012
Kello
Kellon nimi on sielu
kultaa se on tai hopeaa;
maankuorestako osat
seppä siihen kokoaa?
Näit sen, sanoit
"Se on sielu."
Näit sen, et ymmärtänyt
se on kello.
Nyt osat lepäävät pöydällä
ja sinä kysyt
"Missä on kello?"
tiistai 28. elokuuta 2012
Kulkija (Sandy Denny-suomennos)
Pitkä sun luokse
ja kotiin on tie.
On kulkija yksin,
polku vain vie.
Mutta sanat ja soinnut
ei matkatessaan
kosketa aikaa;
ei niitä kumaraan
saa se mikä kulkijaan tarttuu.
Hän soittaa ja laulaa
läpi päivän ja yön
ja kukkaset hallan
usein koristaa työn.
Ja kulkija luotu
on myös lähtemään;
hän vapauden tähden
valon silmistään
viimeisen lopulta antaa.
Alkuperäinen teksti on Sandy Dennyn "The Music Weaver".
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)