Enkeleitä

Luokseni lipui joukko enkeleitä.
He tulivat kaljakasseineen.

Olemme kulkeneet luoksesi
  läpi tuhannen Siwan erämaan.
 Siellä ihmiset kantavat painavia kasseja,
   jotkut elävät kuolemaa.


Eräs heistä nosti pullon mustetta
   huulilleen
 nosti ja joi.

Katso läpi ihminen!
Katso läpi ja näet, vaivatta


Pelkäsin valkoisen tahraantuvan.


Niin, niin! Muste ei tartu.
  Ei ole tarttumista, ei tarttuvaa.
 On vain...   läpikuultavaa.
  Musta on muistaa, valkoinen unohtaa.

He kerskuivat löytäneensä totuuden.
Minä pelkäsin heidän läpikuultavia sielujaan.